55 [viisikymmentäviisi] |
Työskennellä / tehdä töitä
|
![]() |
55 [հիսունհինգ] |
||
աշխատել
|
Mitä teette työksenne?
|
Ի՞նչ եք մասնագիտությամբ:
I՞nch’ yek’ masnagitut’yamb
|
||
Mieheni on lääkäri.
|
Ամուսինս բժիշկ է մասնագիտությամբ:
Amusins bzhishk e masnagitut’yamb
|
||
Minä työskentelen osa-aikaisesti sairaanhoitajana.
|
Ես կես օրով բուժքույր եմ աշխատում:
Yes kes orov buzhk’uyr yem ashkhatum
| ||
Pian saamme eläkettä.
|
Շուտով կենսաթոշակ ենք ստանալու:
Shutov kensat’voshak yenk’ stanalu
|
||
Mutta verot ovat korkeita.
|
Բայց հարկերը բարձր են:
Bayts’ harkery bardzr yen
|
||
Ja sairasvakuutus on korkea.
|
Եվ բժշկական ապահովագրությունը բարձր է:
Yev bzhshkakan apahovagrut’yuny bardzr e
| ||
Miksi sinä haluat joskus tulla?
|
Ի՞նչ ես ուզում դառնալ:
I՞nch’ yes uzum darrnal
|
||
Haluan tulla insinööriksi.
|
Ես ինժեներ եմ ուզում դառնալ:
Yes inzhener yem uzum darrnal
|
||
Haluan opiskella yliopistossa.
|
Ես ուզում համալսարանում սովորել:
Yes uzum hamalsaranum sovorel
| ||
Olen harjoittelija.
|
Ես պրակտիկանտ եմ:
Yes praktikant yem
|
||
En tienaa paljon.
|
Ես շատ չեմ վաստակում:
Yes shat ch’yem vastakum
|
||
Minulla on työharjoittelu ulkomailla.
|
Ես արտասահմանում պրակտիկա եմ անցկացնում:
Yes artasahmanum praktika yem ants’kats’num
| ||
Tuo on pomoni.
|
Սա իմ դիրեկտորն է:
Sa im direktorn e
|
||
Minulla on mukavia työkavereita.
|
Ես հաճելի գործընկերներ ունեմ:
Yes hacheli gortsynkerner unem
|
||
Lounasaikaan käymme aina ruokalassa.
|
Կեսօրին մենք միշտ միասին ճաշարան գնում ենք:
Kesorin menk’ misht miasin chasharan gnum yenk’
| ||
Etsin työpaikkaa.
|
Ես աշխատանքի տեղ եմ փնտրում:
Yes ashkhatank’i tegh yem p’ntrum
|
||
Olen ollut työttömänä jo vuoden.
|
Արդեն մի տարի է, որ գործազուրկ եմ:
Arden mi tari e, vor gortsazurk yem
|
||
Tässä maassa on liian monta työtöntä.
|
Այս երկրում շատ են գործազուրկները:
Ays yerkrum shat yen gortsazurknery
| ||
Muisti tarvitsee puhettaUseimmat ihmiset muistavat ensimmäisen koulupäivänsä. He eivät kuitenkaan enää muista, mitä tapahtui sitä ennen. Meillä ei ole melkein mitään muistoja ensimmäisistä elinvuosistamme. Miksi on niin? Miksi emme voi muistaa vauvaikämme kokemuksia? Syy on kehityksessämme. Puhe ja muisti kehittyvät suunnilleen samaan aikaan. Muistaakseen jotain ihminen tarvitsee puhetta. Toisin sanoen hänellä pitää olla sanoja kokemuksiaan varten. Tiedemiehet ovat tehneet erilaisia kokeita lasten kanssa. Tehdessään niitä he tekivät mielenkiintoisen löydön. Niin pian kuin lapset alkavat puhua, he unohtavat kaiken sitä ennen tapahtuneen. Puheen alku on samalla muistin alku. Lapset oppivat paljon kolmen ensimmäisen ikävuotensa aikana. He kokevat uusia asioita joka päivä. Heillä on siinä iässä myös monia tärkeitä kokemuksia. Siitä huolimatta se kaikki katoaa. Pyskologit kutsuvat tätä ilmiötä pikkulapsen muistinmenetykseksi. Lapset voivat muistaa vain asioita, joilla on nimi. Omaelämäkerrallinen muisti säilyttää henkilökohtaisia kokemuksia. Se toimii kuin päiväkirja. Kaikki elämämme tärkeimmät tapahtumat on tallennettu siihen. Tällä tavoin omaelämäkerrallinen muisti muovaa identiteettimme. Mutta sen kehitys riippuu äidinkielen oppimisesta. Ja me voimme aktivoida muistimme vain puheemme kautta. Asiat, jotka opimme vauvana, eivät tietenkään kokonaan katoa. Ne on tallennettu jonnekin aivoihimme. Me vain emme pääse niihin käsiksi – eikö olekin harmillista? |
Downloads are FREE for private use, public schools and for non-commercial purposes only! LICENCE AGREEMENT. Please report any mistakes or incorrect translations here. Imprint - Impressum © Copyright 2007 - 2020 Goethe Verlag Starnberg and licensors. All rights reserved. Contact book2 suomi - armenia aloittelijoille
|