suomi » latvia | 81 [kahdeksankymmentäyksi] | Menneisyysmuoto 1

81 [astoņdesmit viens] Pagātne 1

kirjoittaa	rakstīt
Hän kirjoitti kirjeen.	Viņš rakstīja vēstuli.
Ja hän kirjoitti kortin.	Un viņa rakstīja pastkarti.
lukea	lasīt
Hän luki lehteä.	Viņš lasīja ilustrētu žurnālu.
Ja hän luki kirjan.	Un viņa lasīja grāmatu.
ottaa	ņemt
Hän otti tupakan.	Viņš paņēma cigareti.
Hän otti palan suklaata.	Viņa paņēma gabaliņu šokolādes.
Poika oli uskoton, mutta tyttö oli uskollinen.	Viņš bija neuzticīgs, bet viņa bija uzticīga.
Poika oli laiska, mutta tyttö oli ahkera.	Viņš bija slinks, bet viņa bija čakla.
Poika oli köyhä, mutta tyttö oli rikas.	Viņš bija nabadzīgs, bet viņa bija bagāta.
Hänellä ei ollut rahaa, vaan velkoja.	Viņam nebija naudas, bet bija parādi.
Hänellä ei ollut onnea, vaan epäonnea.	Viņam nebija laimes, bet bija nelaimes.
Hänellä ei ollut menestystä, vaan epäonnea.	Viņam nebija panākumu, bet bija neveiksmes.
Hän ei ollut tyytyväinen, vaan tyytymätön.	Viņš nebija apmierināts, bet bija neapmierināts.
Hän ei ollut onnellinen, vaan onneton.	Viņš nebija laimīgs, bet bija nelaimīgs.
Hän ei ollut sympaattinen, vaan epämiellyttävä.	Viņš nebija simpātisks, bet bija nesimpātisks.

Kielitieteen historia

Kielet ovat aina viehättäneet ihmiskuntaa. Kielitieteen historia onkin hyvin pitkä. Kielitiede on kielen systemaattista tutkimusta. Jopa tuhansia vuosia sitten ihmiset pohtivat kieltä. Niin tehdessään eri kulttuurit kehittivät erilaisia järjestelmiä. Sen seurauksena syntyi erilaisia kielten kuvauksia. Nykyinen kielitiede perustuu muinaisiin teorioihin enemmän kuin mihinkään muuhun. Monia perinteitä laitettiin alulle erityisesti Kreikassa. Vanhin kieltä koskeva teos tulee kuitenkin Intiasta. Sen kirjoitti 3 000 vuotta sitten kieliopintutkija Sakatayana. Antiikin aikoina filosofit kuten Platon ahkeroivat kielten parissa. Myöhemmin roomalaiset kirjailijat kehittivät teorioitaan pitemmälle. Myös arabit kehittivät omat perinteensä 700-luvulla. Jo silloin heidän teoksissaan on tarkkoja kuvauksia arabian kielestä. Uudella ajalla haluttiin erityisesti tutkia, mistä kieli on peräisin. Oppineet olivat erityisen kiinnostuneita kielen historiasta. 1700-luvulla alettiin verrata kieliä toisiinsa. Haluttiin ymmärtää, miten kielet kehittyvät. Myöhemmin keskityttiin kieliin järjestelminä. Polttopisteessä oli kysymys, miten kielet toimivat. Nykyisin kielitieteessä on suuri määrä ajatussuuntia. 1950-luvun jälkeen on kehittynyt monia uusia koulukuntia. Ne ovat osittain saaneet voimakkaita vaikutteita muista tieteistä. Esimerkkejä ovat psykolingvistiikka ja monikulttuurinen viestintä. Uudemmat kielitieteelliset ajatussuunnat ovat hyvin erikoistuneita. Yksi niistä on feministinen kielitiede. Kielitieteen historia siis jatkuu… Niin kauan kuin on kieliä, ihminen pohtii niitä!