suomi » ruotsi | 68 [kuusikymmentäkahdeksan] | iso – pieni

68 [sextioåtta] stor – liten

iso ja pieni	stor och liten
Elefantti on iso.	Elefanten är stor.
Hiiri on pieni.	Musen är liten.
pimeä ja valoisa	mörk och ljus
Yö on pimeä.	Natten är mörk.
Päivä on valoisa.	Dagen är ljus.
vanha ja nuori	gammal och ung
Isoisämme on hyvin vanha.	Vår farfar / morfar är mycket gammal.
70 vuotta sitten hän oli vielä nuori.	För 70 år sedan var han ännu ung.
kaunis ja ruma	vacker och ful
Perhonen on kaunis.	Fjärilen är vacker.
Hämähäkki on ruma.	Spindeln är ful.
lihava ja laiha	tjock och smal
Nainen, joka painaa 100 kiloa, on lihava.	En kvinna på 100 kg är tjock.
Mies, joka painaa 50 kiloa, on laiha.	En man på 50 kg är smal.
kallis ja halpa	dyr och billig
Auto on kallis.	Bilen är dyr.
Sanomalehti on halpa.	Tidningen är billig.

Kaksi kieltä = kaksi puhekeskusta!

Aivojen kannalta ei ole väliä, milloin opimme kielen. Näin on siksi, koska aivoilla on erilliset tallennuspaikat eri kielille. Kaikkia oppimiamme kieliä ei ole tallennettu yhteen paikkaan. Aikuisena oppimillemme kielille on oma tallennuspaikka. Se tarkoittaa, että aivot käsittelevät uusia sääntöjä eri paikassa. Niitä ei tallenneta äidinkielen kanssa. Kaksikielisiksi kasvaneet ihmiset käyttävät puolestaan vain yhtä aivojen aluetta. Useat tutkimukset ovat tulleet tähän tulokseen. Neurotutkijat tutkivat useita koehenkilöitä. Nämä puhuivat sujuvasti kahta kieltä. Osa koeryhmästä oli kuitenkin kasvanut kaksikielisenä. Toinen osa oli taas oppinut toisen kielen myöhemmin elämässään. Tutkijat kykenivät mittaamaan aivotoimintaa kielikokeiden aikana. Tällä tavoin he saattoivat nähdä, mitä aivojen alueet toimivat kokeiden aikana. Ja he näkivät, että ”myöhään” oppineilla oli kaksi puhekeskusta! Tutkijat olivat jo pitkään epäilleet, että näin olisi. Aivovamman saaneilla ihmisillä oli toisenlaisia merkkejä. Aivojen vammat voivat siis myös johtaa puheongelmiin. Niistä kärsivät eivät kykene lausumaan tai ymmärtämään sanoja yhtä hyvin. Mutta kaksikieliset onnettomuuden uhrit osoittivat epätavallisia merkkejä. Heidän puhevaikeutensa eivät aina vaikuta molempiin kieliin. Jos vain yksi aivojen alue saa vamman, toinen voi silti toimia. Silloin potilaat puhuvat yhtä kieltä paremmin kuin toista. Nuo kaksi kieltä opitaan myös uudelleen eri nopeudella. Tämä todistaa, että molempia kieliä ei ole tallennettu samaan paikkaan. Koska niitä ei opittu samaan aikaan, ne muodostivat kaksi tallennuspaikkaa. Vielä ei tunneta, miten aivomme hallitsevat useita kieliä. Mutta uudet löydöt voivat johtaa uusiin oppimismenetelmiin.